Mixed media / 230 x 138 x 29 cm

Bug Rug on ulkoilmaveistos, joka toimii myös hyönteishotellina. Teos on sijoitettu pellon reunalla olevalle kalliolle, josta se näkyy ohi kulkevalle maantielle. Teoksen mallina on käytetty korppoolaisen Bitte Henrikssonin ryijyä. Puukehikon on tehnyt korppoolainen puuseppä Mikko Kostiainen, joka käytti sen tekemiseen paikallista kierrätyspuuta. Kehikon välit on täytetty Korppoon saarelta kerätyillä ruo’oilla, oksilla ja kävyillä. Kustavilaistyylisiin pystyraitoihin on käytetty myös vanhoja, paikallisia savikattotiiliä.

Bug Rugissa yhdistyy kierrätys, luonnonsuojelu ja paikallinen käsityö. Sen tekijät toivovat, että käsittelemättömästä kierrätyspuusta tehty teos saa myös saaren hyönteisten hyväksynnän. Aika näyttää minkälaisia asukkeja siihen tulee asettumaan. Hyönteiskato on vakavasti otettava ongelma, jota ilmaston lämpeneminen pahentaa entisestään. Ilman hyönteisten tarjoamia pölytyspalveluja myös muut kasvi- ja eläinlajit ovat pulassa, ihminen mukaan lukien.

Kiitokset:
Bitte Henriksson
Mikko Kostiainen
Robin Reuter

Min konst följer en väg som bildats av mitt intresse för fågelskådning. En småskalig hobby som bokstavligen har utvecklats till en livsstil på förvånansvärt kort tid.

I och med mitt intresse för fåglar ser jag nu världen omkring mig som för första gången. Jag ser välbekanta platser som möjligheter till intressanta iakttagelser, men också som platser i behov av skydd och fred utan närvaro av människor. Jag är förtrollad av hur vackra de nya fågelarterna jag möter är, men även de jag lärt mig känna igen som barn fascinerar mig. Jag hade bara inte lagt märke till deras prakt tidigare.

Mina verk, gjorda med olika tekniker, är som abstrakta anteckningar om fågelskådning samt saker jag har lärt mig om deras vanor och visuella egenskaper. De är färgglada och ofta detaljerade, precis som fåglarna är.

Oriolus oriolus

2022

Att se den hotade sommargyllingen i Finland är väldigt sällsynt. Hanen är slående i den klargula och svarta fjäderdräkten, medan honan är olivgrön. Fåglarna är skygga, och till och med den färggranna hanen är anmärkningsvärt svår att se bland med de täta trädkronorna. Flygningen påminner om den av en trast. I allmänhet är fågeln lättare att upptäcka genom sin flöjtliknande sång än genom visuell observation.

Tämän hetkinen taiteellinen työskentelyni on vahvasti sidoksissa lintuharrastukseeni. Harrastukseen, josta on tullut lyhyessä ajassa jotakin mitä voisin ehkä varovaisesti kutsua jo elämäntavaksi.

Lintuinnostukseni myötä minua ympäröivä maailma näyttäytyy minulle nyt kuin ensimmäistä kertaa. Näen tutut paikat mahdollisuuksina mielenkiintoisille havainnoille, mutta myös suojelua ja rauhaa kaipaavina kohteina joihin ihmisen ei tarvitse mennä. Olen lumoutunut siitä, miten kauniilta minulle uudet lintulajit sekä jo lapsena oppimani näyttävätkään. En vain ollut huomannut niiden upeutta aiemmin.

Eri tekniikoilla tehdyt teokseni ovat ikään kuin abstrahoituja muistiinpanoja kokemistani hetkistä tai omaksumistani asioista kuten lintujen tuntomerkkien tai elinympäristön opettelemisesta eri lintulajeihin liittyen. Ne ovat värikylläisiä ja usein hyvin yksityiskohtia − kuten niiden esikuvansakin.

Oriolus oriolus

2022

Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokitellun kuhankeittäjän näkeminen on harvinaista ja onnenpotku osuu vain harvojen ja valittujen kohdalle. Kirkkaankeltainen koiraslintu mustine siipineen ja pyrstöineen sekä koiraan väritystä vihertävämpi, vatsastaan viiruinen naaras ovat mestareita sekoittumaan osaksi lehtipuiden kirkkaan vihreää lehvästöä. Linnut liikkuvat levottomasti oksien lomassa ja lentävät rastaiden tavoin tehden pitkillä lennoilla aaltomaisia sukelluksia. Yleensä lintu on helpompi havaita huilumaisen laulun, kuin näköhavainnon perusteella.

My art follows a path formed by my interest in birdwatching. A small-scale hobby that has literally developed into a way of life in a surprisingly short time.

With my interest in birds, I am now seeing the world around me as for the first time. I view familiar places as opportunities for interesting sightings, but also as places in need of protection and peace without the presence of humans. I am amazed by magnificence of the new bird species I encounter but even birds I have identified since I was a child enchant me. I just hadn’t noticed their splendor before.

My works, made with different techniques, are like abstract notes about watching birds or things I’ve learned about their habits and features related to plumage. They are colourful and often detailed, just like the birds are.

Oriolus oriolus

2022

To see the bright coloured and endangered golden oriole in Finland is something you can call as a stroke of luck. The male is striking in the bright yellow and black plumage, but the female is a drabber green bird. Orioles are shy, and even the male is remarkably difficult to see in the dappled yellow and green leaves of the canopy. In flight they look somewhat like a thrush – strong and direct with some shallow dips over longer distances. They are usually easier to identify by their distinctive fluting whistle than by sight.

Skogens klagan
2021, tvåkanaligt ljudkonstverk

Ljudkonstverket Skogens Klagan bygger på forskningsmaterial från Helsingfors universitets Hyytiälä skogstation som kartlägger trädens stressreaktioner. För studien valdes ett skogsområde ut i Hyytiälä, där hälften av träden fälldes. De träd som lämnades att växa var utrustade med mätanordningar som övervakade mängden VOC-partiklar som träden släppte ut före och efter gallringen.

I mätningarna kan man tydligt observera de stressreaktioner som orsakas av gallring på de kvarstående träden. Dessa reaktioner sonifieras i verket till ljud som kan höras av det mänskliga örat. Dessutom har stycket sonifierat stressklicken från trädstammarna och variationerna i trädens elektriska ledningsförmåga.

Ljuden som används i stycket har sammanställts till ett ljudbibliotek, utifrån vilket ett datorprogram skapar en ständigt föränderlig ljudbild för publiken att höra; skogens klagan, som uppstår från den gallring som gjorts i den.

För att lyssna på verket behöver du en smarttelefon, hörlurar och en internetanslutning:

1. Använd din smartphone för att gå till webbplatsen som styrs av qr-koden
2. Sätt på dig hörlurarna och rikta blicken mot den avverkade skogen
3. Tryck på cirkeln i mitten av webbplatsen och lyssna på verket

Metsän valitus
2021, kaksikanavainen ääniteos

Metsän valitus -ääniteos perustuu Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman puiden stressireaktioita kartoittavaan tutkimusmateriaaliin. Tutkimusta varten Hyytiälästä valittiin metsäalue, jonka puista puolet kaadettiin. Kasvamaan jätetyt puut varustettiin mittalaitteilla, jotka seurasivat puiden erittämien VOC-partikkelien määrää ennen ja jälkeen harvennuksen.

Tutkimuksen mittauksissa on selvästi havaittavissa pystyyn jätetyille puille harvennuksen aiheuttamat stressireaktiot, jotka on teoksessa sonifikoitu ihmiskorvan kuultaviksi ääniksi. Lisäksi teokseen on sonifikoitu puunrunkojen stressinaksahduksia sekä puiden sähkönjohtavuudessa tapahtuneita vaihteluja.

Teoksessa käytetyt äänet on koottu äänikirjastoksi, jonka pohjalta tietokoneohjelma luo yleisön kuultavaksi jatkuvasti muuntuvaa äänimaisemaa; metsän valitusta, joka kumpuaa sille tehdystä harvennushakkuusta.

Kuunnellaksesi teosta tarvitset älypuhelimen, kuulokkeet ja nettiyhteyden:

1. Mene älypuhelimellasi qr-koodin ohjaamalle nettisvuille
2. Laita kuulokkeet korvillesi ja suuntaa katseesi hakattuun metsään
3. Paina nettisivujen keskellä olevaa ympyrää ja kuuntele teosta

The forest’s lament
2021, two-channel audio piece

The audio piece The Complaint of the Forest is based on research material mapping the stress reactions of trees at the University of Helsinki’s Hyytiälä forest station. For the study, a forest area was selected in Hyytiälä, where half of the trees were cut down. The trees left to grow were equipped with measuring devices that monitored the amount of VOC particles emitted by the trees before and after thinning.

In the measurements of the study, the stress reactions caused by thinning on the trees left standing can be clearly observed. These reactions have been sonified in the work into sounds that can be heard by the human ear. In addition, the piece has sonified the stress clicks of the tree trunks and the variations in the electrical conductivity of the trees.

The sounds used in the piece have been compiled into a sound library, on the basis of which a computer program creates a constantly changing soundscape for the audience to hear; the lamentation of the forest, which stems from the thinning done to it.

To listen to the work, you need a smartphone, headphones and an internet connection:

1. Use your smartphone to go to the website controlled by the qr code
2. Put the headphones on your ears and direct your eyes to the forest that has been cut
3. Press the circle in the middle of the website and listen to the work

Renja Leino är konstnär, lektor vid Åbo konstakademi samt leder konstnärresidensen AARK tillsammans med sin man Benkku Andersson. AARK finns vid Retais fd. färjhuset. www.aark.fi

Leino arbetar mest med video, fotografi, installation och förnärvarande även målar. Elementärä frågor i hennes konstnärliga arbete är naturens och människans relation. Oron om Östersjöns och Skärgårdshavets läge är konstant.

Hon bor på Korpo sedan 1990.

Lånad Grönska
2012 – 2021

Lånad Grönska är en spegelinstallation vid skogen. Naturen ändrar sig konstant, ljuset, regnet och tiden på dygnet syns omedelbart i det visuella. Innehållsmässigt handlar installationen om livets existentiella frågor. Dessutom har människan all orsak att se sig själv i spegeln. Hur handlar vi vår natur, våra skogar?

Renja Leino on taiteilija, taiteilijaresidenssi AARK johtaja sekä taiteen opettaja Turun taideakatemiassa. Leino perusti 2015 Archipelago Art Residency in Korpo yhdessä miehensä Benkku Anderssonin kanssa Retaisin lauttarannan entiseen lautturitaloon. www.aark.fi

Leino työskentelee pääasiassa videon, valokuvan sekä installaatioden parissa, parhaillaan myös maalauksia. Ihmisen ja luonnon suhde sekä Itämeren ja Saaristomeren tila ovat keskeisiä aiheita. Hän asuu

Korppoossa vuodesta 1990.

Greenery On Loan

2012 – 2021

Greenery On Loan on peili-installaatio metsäalueella koostuen käsinleikatuista peileistä puiden kannoissa. Luonto on erilainen joka hetki. Installaatio elää vuorokaudenajan, valon ja sateen vaikutuksesta. Teos käsittelee perimmäisiä kysymyksiä olemassaolosta. Oikeastaan ihmisen on syytäkin katsoa peiliin: teoksen taustalla kulkee huoli luonnon tilasta. Miten me käsittelemme luontoa ja metsiämme.

Renja Leino is a visual artist, AARK residency director and lecturer in Fine Arts at Turku Arts Academy. She is working with multidisciplinary mediums, mainly photography, video and installation, lately also painting. Leino focus on the contemporary phenomenon as the state of our Archipelago Sea and existential questions on the complex relationship between The Wild and the Human.

Leino is living on Korpo island since 1990.

Greenery on loan

2012 – 2021

Greenery on Loan is a mirror installation in the forest on tree stums. Perhaps noticing about the fragile nature and on various levels about existential questions. The installation is different every moment depending on the time of the day and weather, when raining its specially
shiny, as life can be.

There is a reason for everyone to see herself/himself in the mirror. How is our nature been taking care of?

Sandra Nyberg arbetar ofta med plats-specifika installationer i naturen på olika håll i världen. Verken är integrerade med sin omgivning och samtidigt undersöker dess lokala, kulturella, politiska, sociologiska och / eller historiska sammanhang.

Utile Inutilia (De Nyttiga Onödiga)
(2021 – ongoing process)
In collaboration with Robin Reuter

Syftet med verket Utile Inutilia (The Useful Useless) är att upplysa om arvsväxters betydelse, både i historiska och moderna sammanhang.

En dag glömdes viktiga, lokala växter bort, och ses i dagens läge som oanvändbara eller, i bästa fall, som dekorativt ogräs. Som en symbol för människans behov att kontrollera sin omgivning har systematiska rader av arvsväxter planterats mitt på en åker av gammal jordbruksmark. De utvalda växterna kan alla ätas, och hittas fritt växande på våra gårdar och andra icke-odlade områden. Målet med projektet är att skapa medvetenhet kring användbarheten av alla bekanta växter som redan omringar oss. Inhemska arter är också viktiga för den biologiska mångfalden, och förser många lokala bin och insekter med näring.

Verket är en pågående process.

Den lokala restaurangen Backpocket, som ligger endast 300 m från platsen, kommer senare att utveckla maträtter med växterna.

Sandra Nyberg työskentelee usein paikkasidonnaisilla installaatioilla ympäri maailmaa. Häntä kiinnostaa erityisesti paikkasidonnaisuus ja julkiset interventiot, sellaisten teosten luominen, jotka integroituvat ympäristöönsä ja pohtivat sen paikallista kulttuurista, poliittista, sosiologista ja/tai historiallista kontekstia.

Utile Inutilia (De Nyttiga Onödiga)
(2021 – ongoing process)
In collaboration with Robin Reuter

Utile Inutilia-teoksen (The Useful Useless) tarkoitus on valaista ihmisiä perinnekasvien merkityksestä, sekä historiallisissa että moderneissa merkeissä.

Jossain vaiheessa tärkeät, paikalliset kasvit unohtuivat, ja ovat nykypäivänä leimattu hyödyttömiksi tai, parhaimmassa tapauksessa, koristerikkaruohoksi. Tähän, keskelle vanhaa maatalousmaata, on viljelty perinnekasveja systemaattisiin riveihin, symbolisoiden ihmisen tarvetta kontrolloida ympäristöään. Valitut kasvit ovat syötäviä, ja löytyvät vapaasti kasvaen pihoissamme ja muilla villialueilla. Projektin päämääränä on luoda tietoisuutta kaikkien tuttujen, jo ympärillämme kasvavien kasvien hyödyistä. Kotimaiset ja paikalliset lajit ovat tärkeitä biodiversiteetille, ja tarjoavat ravintoa monille mehiläisille ja muille hyönteisille.

Teos on jatkuva prosessi.

Paikallinen ravintola Backpocket, joka sijaitsee vaan 300 metrin päässä paikalta, käyttävät myöhemmin kasveja luodessaan uusia ruokalajeja.

Sandra Nyberg often works with site-specific installations around the world. She is specifically interested in the idea of site-specific and public intervention; creating works that are integrated with their surroundings while exploring local cultural, political, sociological and/or historical contexts.

Utile Inutilia (De Nyttiga Onödiga)
(2021 – ongoing process)
In collaboration with Robin Reuter

Utile Inutilia (The Useful Useless) aims to shed light on the importance of heritage plants both historically and in a contemporary aspect.

Once important local plants have been forgotten and are nowadays merely considered as useless or, at most, decorative weeds. As a symbol of the human need to control its environment – systematic rows of heritage species are sown in the middle of a meadow previously used as farmland. The plants selected are all edible and can be found growing wild in our yards and other unfarmed areas.

The objective of the project is to make people more aware of the usefulness of the familiar plants that already surround them. Native species are also important for our biodiversity and provide important nutrition for many local bees and insects.

The work is an ongoing process.

Local restaurant Backpocket, just 300m from the site, will later develop dishes using the plants.

Jag gör rumsliga verk som inbjuder till aktivitet. Verken är så väl ett form uttryck som en metod, för de teman jag bearbetar i mitt arbete.

Verken uppstår i en process som interagerar med omgivningen, rummet och platsen.
Som bakgrund till mina verk ligger tanken om att fysisk aktivitet och erfarenhet är väsentliga faktorer, för att uppleva och förstå världen.

Jag undersöker upplevelsen av rumslighet, och hur platser och rums betydelser bildas.
Jag undersöker kroppslighet i rummet och rummets inverkan på kroppsligheten.Enligt min mening är det möjligt att stärka vår kroppsliga anknytning till den omgivande världen genom rumslig och funktionell konst, och att samtidigt föra fram vår egenart, väcka upp slumrande visdom i oss. Jag tror att positiva rumsupplevelser stärker vår medkänsla både för oss själva och andra.

OUTOISET / NON-NATIVES
2020

Till Barfotastigen i Korpo har jag skapat en platsspecifisk installation som växer mellan berg och sten. Verket inbjuder till deltagande och inkännande. Verket består av( två )delar, som man kan krypa in i.

Verkets namn är en anspelning på främmande arter, som dykt upp som en följd av människans påverkan i området. Ett händelseförlopp är igång , där obestämbara organismer väller fram. Verket behandlar paradoxen där en till synes sympatisk och harmlös förändring kan hota naturens jämvikt.

Teen tilallisia aktiivisuuteen kutsuvia teoksia. Ne ovat minulle ilmaisumuoto ja metodi työstäessäni käsittelemiäni aiheita.

Teokset syntyvät vuorovaikutteisessa prosessissa ympäröivän tilan ja paikan kanssa. Teosteni taustalla on ajatus fyysisestä toiminnasta ja kokemuksesta olennaisena tekijänä maailman kokemisessa ja ymmärtämisessä.

Tutkin tilallisuuden kokemusta ja sitä, miten tilojen ja paikkojen merkitykset muodostuvat. Tutkin ihmisen kehoa tilassa ja tilan vaikutuksille alttiina. Ajattelen että tilallisen ja toiminnallisen taiteen kautta on mahdollisuus voimistaa keholliset yhteytemme ympäröivään maailmaan ja tuoda esille omaa erityislaatuisuuttamme, herätellen meissä piilevää hiljaista tietoa. Uskon myönteisten tilakokemusten vahvistavan esimerkiksi myötätuntoa itseä ja toisiamme kohtaan.

OUTOISET / NON-NATIVES
2020

Paljasjalkapolulle Korppooseen tekemäni teos on paikkasidonnainen kallion ja kivien väliin kasvanut installaatio.

Teos kutsuu osallistumaan ja samaistumaan. Se muodostuu kahdesta osasta, joihin voi kömpiä sisälle viivähtämään.

Teoksen nimi Outoiset viittaa vieraslajeihin, jotka ovat ilmestyneet ihmisen toimesta alueelle. Käynnissä on tapahtuma, jossa määrittelemättömät organismit pulpahtavat esiin.

Teos käsittelee paradoksia, jossa sympaattiselta ja harmittomaltakin tuntuvan muutoksen syrjäyttävä vaikutus uhkaa ympäristön tasapainoa.

I make spatial works that function as an invitation to activity. For me, they are a form of expression and a method of working on the topics I deal with.

The works are created in an interactive process with the surrounding space and place. At the heart of my work is the idea of ​​physical activity and experience as an essential factor in experiencing and understanding the world.

I study the experience of spatiality and how the meanings of spaces and places are formed. I study the human body in space and exposed to the effects of space. I think that through spatial and functional art there is an opportunity to strengthen our bodily connections to the world around us and to bring out our own special quality, evoking the tacit knowledge hidden within us. I believe that positive space experiences strengthen, for example, compassion for ourselves and each other.

OUTOISET / NON-NATIVES
2020

The work I made for the Barefoot Path in Korpo is a site-specific installation growing between rocks.
The work invites to participate and identificate. It consists of two parts that can be entered to linger for a while.

The title of the work refers to alien species that have appeared through human action in the area. An event is underway where unspecified organisms are popping up.
The work deals with a paradox in which the displacing effect of a change that seems sympathetic and harmless threatens the balance of the environment.

Alex Bombardieri föddes i Sondrio i Italien år 1979. År 2002 fick han sin examen med högsta betyg inom skulptur och år 2006 erhöll han magisterexamen inom nya teknologier för konsten från Brera Academy of Fine Arts (Milano, Italien). År 2003 valdes han ut till T.A.M. (skulptur, smycken och design), skapad av Arnaldo Pomodoro och ledd av Eliseo Mattiacci. Han jobbade med ett flertal personliga och kollektiva utställningar, både i Italien och utomlands. Han bor och jobbar för tillfället i Tirano (Italien).

Alex Bombardieris forskning rör sig kring olika områden så som samhällsanalys, nyfikenheten över naturliga fenomen och förhållandet som människan skapar till dem. Det som är viktigt i hans jobb är möjligheten att tolka olika ställen och landskap som vägar som öppnar upp för produktionen av verk menade som ”experiment”. Konfrontation hos människan, obeständighet och metamorfos bildar det centrala budskapet som konstnären bör dokumentera, genom att använda sig av den mest passande tekniken, oavsett önskat material.

Feeding birds (Matar fåglar)

2019 – 2020

Fett, frön, mjöl, granit, brons, video full hd

Verket är en reflektion av slit-och-släng-filosofin. Idén var inspirerad av dokumentären ”Albatross” av Chris Jordan, var plastskräp väller ut från insidan av döda djur. Konstnären föreställde sig hur naturen hämnas på människan i framtiden, och detta är ett memento mori gällande denna möjlighet. Ett vrå är inhugget i stenen och bildar den symboliska platsen där livet bevaras. Inuti placerade han en ätbar skalle och några ben gjorda på frön, socker och fett; vi förväntar oss att fåglar och myror kan förtära dessa inne i hålen.

Bronsversionen (2021) är en slutgiltig lösning för ihågkommandet av denna process; mötet mellan natur och skulptur.

Alex Bombardieri syntyi Italian Sondriossa vuonna 1979. Vuonna 2002 hän valmistui veistäjänä korkein arvosanoin, ja vuonna 2006 hän suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon koulusta Brera Academy of Fine Arts (Milano, Italia) ,aiheenaan Taiteen uudet teknologiat. Vuonna 2003 hänet valittiin mukaan T.A.M.:iin (veistokset, korut ja suunnittelu) jonka Arnaldo Pomodoro on luonut, ja jota Eliseo Mattiacci johtaa. Hän työskenteli monen eri yksityisen ja kollektiivisen näyttelyn parissa, sekä Italiassa että ulkomailla. Hän asuu ja työskentelee tällä hetkellä Tiranossa (Italia).

Alex Bombardierin tutkimusta ympäröi eri alueet kuten yhteiskunta-analyysi, ihmisen kiinnostus luonnollisiin ilmiöihin ja ihmisen ja luonnon ilmiöiden välinen suhde. Tärkeää hänen työssään on mahdollisuus tulkita eri paikkoja ja maisemia polkuina, jotka mahdollistavat ”kokeiksi” tarkoitettujen teosten valmistuksen. Ihmisten välinen konfrontaatio, pysymättömyys ja muodonmuutos luovat keskeisen sanoman, jota taiteilijan tulee dokumentoida käyttämällä hetkeen sopivinta tekniikkaa suosituimman materiaalin sijaan.

Feeding birds (Ruokin lintuja)

2019 – 2020

Rasvaa, siemeniä, jauhoja, graniittia, bronssia, video full hd

Teos on kertakäyttöfilosofian heijastus. Idea syntyi taiteilijan nähtyä Chris Jordanin dokumentti “Albatross”, jossa kuolleiden eläimien sisältä pursuaa muovijätettä. Taiteilija kuvitteli, miten luonto tulevaisuudessa kostaa ihmiselle, ja teos toimii tämän mahdollisuuden memento morina. Kiveen kaiverrettu kätkö muodostaa symbolisen paikan, jossa elämä saa säilyä. Sisälle taiteilija asetti syömäkelpoisen kallon ja muutaman siemenistä, sokerista ja rasvasta tehdyn luun; odotamme lintujen ja muurahaisten löytävän ja syövän näitä reikien kautta.

Bronssiversio (2021) toimii prosessin lopullisena muistutuksena; luonnon ja veistostyön kohtaamisena.

Alex Bombardieri was born in Sondrio (Italy) in 1979. In 2002 he graduated with full marks in Sculpture and in 2006 he obtained the M.A. in New Technologies for the Arts at Brera Academy of Fine Arts (Milan, Italy). In 2003 he was selected for the T.A.M. (sculpture, jewelry and design) conceived by Arnaldo Pomodoro and led by Eliseo Mattiacci. He worked at various personal and collective exhibitions, both in Italy and abroad. He currently lives and works in Tirano (Italy)

Alex Bombardieri’s research moves on various areas such as the analysis of society, the curiosity for natural phenomena and the relationship that man establishes with them. What’s important in his work is the ability to read different places and landscapes as paths for the production of works meant as “experiments”. The confrontation among man, impermanence and metamorphosis becomes the central point that the artist must document using the most suitable technique despite any preferred material.

Feeding birds

2019 – 2020

Fat, seeds, flour, granite, bronze, video full hd

The work is a reflection about throwaway philosophy. The idea was inspired by the “Albatross” documentary by Chris Jordan where the plastic waste comes out from the dead bodies of the birds. The artist imagined the nature taking revenge on humans in the future and this is a memento mori about this possibility. The recess is carved into the stone and it is the symbolic place where life is preserved. Inside this he put an edible skull and few bones made of seeds, sugar and fat, so that we expect some birds and ants will interact with them inside the holes feeding themselves.

The bronze version (2021) is the definitive solution to remember this process of meeting between nature and sculpture.